Sähköajoneuvojen huolloissa ja korjauksissa tarvittava osaaminen

Maanantai 8.10.2018 klo 13:17 - Frans Malmari

Keskusteluissa tuntuu menevän toistuvasti sekaisin Autoalan sähkötyöturvallisuus SFS6002 ja varsinaiset korkeajännitepiiriin kohdistuvat työt. Autoalan SFS6002 -koulutus on tarkoitettu ihan jokaiselle korjaamolla työskentelevälle mekaanikolle työturvallisuuskoulutukseksi. Sen on tarkoitus antaa valmiudet tunnistaa ihmiselle vaarallisia jännitteitä sisältävät ajoneuvot, tietää missä vaarallisia jännitteitä autossa voi sijaita, tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, sekä tehdä ns. perinteisiä huolto-/korjaustöitä (mm. huolto, jarrutyöt, jne…) vaarantamatta itseään tai tekemättä autosta asiakkaalle vaarallista. Koulutuksen käytyään mekaanikon tulisi olla myös perillä sähkö-/hybridiajoneuvojen erityispiirteistä, jotka vaikuttavat auton sähköturvallisuuteen ja joihin tulee kiinnittää huomiota ajoneuvon ollessa huollossa (esim. akun jäähdytysnesteet, oikea kompressoriöljy, potentiaalintasasujohtimet, jne…).

Autoalan SFS6002 koulutuksen ei ole tarkoitus antaa yksinään valmiuksia ajoneuvon korkeajännitejärjestelmän jännitteettömäksi tekemiseen, edes valmistajan kirjallisia ohjeita käyttäen!

Ei voida ajatella, että jokaisella mekaanikolla olisi riittävä osaaminen sähköajoneuvon jännitteettömäksi tekemiseksi. Siitä kertoo jotain jo ajoneuvonvalmistajien, sähköajoneuvomekaanikoilleen kohdistamat koulutusvaatimukset. En usko että on mahdollista, joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta, saavuttaa esim. perustutkinnon puitteissa riittävää osaamista ja edellytyksiä sähköajoneuvon jännitteettömäksi tekemiseen turvallisesti kaikissa tilanteissa, puhumattakaan vaativammasta vianmäärityksestä.

Osalla valmistajista korjausohjeen mukainen jännitteettömäksi tekeminen on hyvin yksinkertainen toimenpide, eikä edellytä edes suojavarusteiden käyttöä tai mittaamista ja sen pystyy teknisesti tekemään lähes kuka tahansa lukutaitoinen henkilö. Tärkeämpää kuin itse jännitteettömäksi tekeminen onkin syy, miksi jännitettä ollaan pois kytkemässä? Jännitteen poiskytkentää suunniteltaessa on pystyttävä tiedostamaan mahdolliset työhön sisältyvät riskit ja mietittävä kriittisesti valmistajan ohjeistuksen jokaista työvaihetta juuri tämän työn kannalta: onko valmistajan ohje kaikilta osin riittävä vai onko tässä tilanteessa toimittava jollain muulla tavalla ja tarvittaessa keksittävä se toimintamalli itse?

Esimerkiksi useammalla saksalaismerkillä korkeajännitepiiri poiskytketään ohjausvirtapiiri katkaisemalla. Tällöin ei siis suoraan fyysisesti katkaista korkeajännitepiiriä, jota yleisesti edellytetään jännitteettömänä työskenneltäessä. Näiden autonvalmistajien ohje on varmasti riittävän turvallinen suurimpaan osaan töistä, joissa jokin komponentti irrotetaan/asennetaan, mutta ei ole riittävä toimenpide kaikissa korkeajännitepiirin vikatilanteissa. Tämä tulee mekaanikon pystyä itse arvioimaan tapauskohtaisesti.

Mekaanikko myös vastaa auton sähköturvallisuudesta kun se luovutetaan asiakkaalle. Joissakin, näennäisesti helpohkoissakin töissä voidaan joutua irrottamaan fyysisesti jokin korkejännitekomponentti pois edestä. Tällöin joudutaan auto tekemään jännitteettömäksi, koska työssä joudutaan irrottamaan korkeajänniteliitin ja potentiaalin tasausjohdin. Työ on suhteellisen riskitön ja mm. edellä mainittu ohjausvirtapiirin katkaiseminen on varmasti aivan riittävä toimenpide useimmissa tapauksissa. On tullut kuitenkin vastaan myös tilanteita, joissa tämän tyyppisen ”muun työn” ohella korkeajännitepiiriä takaisin kytkettäessä havaitaankin autossa eristysvika, jolla on suora vaikutus auton sähköturvallisuuteen. Vian havaitseminen, puhumattakaan sen vianetsinnästä ja korjauksesta edellyttää huomattavasti syvempää osaamista kuin pelkkä korjausohjeen luetun ymmärtäminen.

Esimerkkejä on itselläni tullut vastaan jo toistakymmentä, joissa joko korjaamo aiheuttaa toiminnallaan vaaraa itselleen tai asiakkaalle tai joissa autonvalmistajan korjausohjeet eivät ole olleet ajan tasalla tehtävän työn kanssa eikä autoa ole saatu niillä kuntoon. Tämän takia on korjaamolla oltava riittävän ammattitaitoinen työsuorituksesta vastaava henkilö, joka pystyy arvioimaan tapauskohtaisesti tarvittavan osaamisen ja työssä käytettävän dokumentaation. Hänen tulee myös ymmärtää ja tiedostaa missä kohtaa kuuluu nostaa kädet pystyyn ja kysyä/selvittää lisätietoja ennen työn jatkamista.

Lyhyesti siis: Autoalan sähkötyöturvallisuus SFS6002 -koulutuksen lisäksi tulee mekaanikolla olla riittävä perehtyneisyys. Mikä on riittävä, riippuu täysin tehtävästä työstä. Osaaminen on kuitenkin oltava vähintään sillä tasolla, että pystytään kaikissa tilanteissa ainakin tunnistamaan turvallisuuteen vaikuttavat asiat ja oman osaamisensa rajat. Tämä edellyttää suhteellisen vahvaa yleistä sähkötekniikkan tuntemusta ja ymmärrystä sekä sähköajoneuvojen erityispiirteiden ja työtapojen tuntemista.

4 kommenttia . Avainsanat: sähköauto, sfs6002, autoalan osaaminen

Korkeajännitystä autokorjaamoille!

Maanantai 5.2.2018 klo 12:49 - Frans Malmari

Sähkö- ja hybridiajoneuvojen määrän eksponentiaalinen kasvu näkyy myös jälkimarkkinoilla, eivätkä merkkikorjaamot ole enää ainoita jotka törmäävät sähköajoneuvoihin. Sähköajoneuvokannan ikääntyessä ja käytettyinä maahantuotujen sähköajoneuvojen määrän koko ajan kasvaessa (viime vuonna yli kolminkertainen verrattuna edeltävään vuoteen) niitä päätyy myös valtuutettujen merkkihuoltojen ulkopuolelle. Ihmiselle vaarallisia korkeajännitteitä esiintyy yhä useammassa korjaamolle saapuvassa ajoneuvossa. Kaikilta korkeajänniteitä sisältävän ajoneuvon huoltoja tai korjauksia tekeviltä henkilöltä edellytetäänkin autoalan sähkötyöturvallisuus SFS6002 -koulutuksen hyväksyttyä suorittamista viiden vuoden välein, jotta osataan käsitellä ajoneuvoa vaarantamatta itseään tai tekemättä ajoneuvosta käyttäjälleen vaarallista.

Liikennekaytossa_olevat_sahkoajoneuvot.jpg

Kaytettyna_maahantuodut_henkiloautot.jpg

Työturvallisuus ja osaaminen avainasemassa

Perusedellytys turvalliselle työskentelylle on, että tunnistetaan korkeita jännitteitä sisältävä ajoneuvo, tiedetään missä vaarallisia jännitteitä voi esiintyä sekä tiedetään, milloin on nostettava kädet pystyyn ja pyydettävä apua enemmän koulutusta omaavalta henkilöltä. Määräaikaishuolloissakin tulee vastaan tilanteita, jotka mekaanikon tulee tunnistaa ja omata oikeat menettelytavat. Esimerkiksi korkeajänniteakun jäähdytysnestesäiliön pinnan tason alenemista ei voi kuitata vain olan kohautuksella tai nesteen lisäyksellä. Jäähdytysnesteen vuotaminen akun sisälle voi pahimmillaan johtaa akun palamiseen. Toinen esimerkki liittyy hyvinkin vaatimattoman näköisiin ns. potentiaalin tasausjohtimiin, jotka ovat osa korkeajännitejärjestelmän sähköturvallisuutta. Kyseisten johtimien, tai niiden kontaktien vaurioituminen on huomioitava myös huollossa eikä niitä saa noin vain korjailla. Osa valmistajista edellyttää koko korkeajännitejärjestelmän virrattomaksi kytkentää ennen kyseisten johtimien irrottamista sekä niiden johtavuuden erityistä tarkastusmittausta suurella virralla ja milliohmi -luokan mittatarkkuudella, joista kumpaankaan ei tavallisella yleismittarilla päästä. Määräaikaishuolto saattaa myös muuttua varsinaiseksi sähkötyöksi ja vaatia tällöin korjaamolta ja henkilöstöltä selvästi enemmän osaamista. Esimerkiksi jäähdytysnesteen vaihtotyö voi edellyttää myös korkeajännitteisten komponenttien jäähdytyspiirien nesteen vaihtoa ja se puolestaan saattaa edellyttää koko korkeajännitejärjestelmän virrattomaksi tekemistä ja erilaisia tarkastusmittauksia. Monessa muussakin ns. perinteisessä huolto- tai korjaustyössä voi tulla vastaan tilanteita, joissa jokin korkeajännitekomponentti joudutaan siirtämään pois edestä. Myös tällöin joudutaan korkeajännitejärjestelmä kytkemään jännitteettömäksi. Nykyaikaisella korjaamolla olisikin hyvä olla ainakin yksi sähköajoneuvojen sähkötöihin koulutettu mekaanikko, joka pystyy auttamaan mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Sähkötöiden jaottelu

Varsinaisia sähkötöitä tehtäessä voidaan korjaamolla vastaantulevat työt jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan: korkeajännitejärjestelmän komponenttien irrotus-/kiinnitystyöt, varsinaiset korkeajännitejärjestelmän vianetsintätyöt ja vaurioituneiden sähköajoneuvojen käsittely. Ajoneuvovalmistajien mallikohtaiset, jännitteettömäksi kytkennän työohjeet on lähinnä tehty selkeitä korkeajännitekomponenttien irrotus-/kiinnitystöitä varten. Sähkötöitä tekevällä mekaanikolla on oltava sähköajoneuvoalan tuntemusta riittävästi, jotta hän pystyy valmistajan työvaiheita seuratessaan koko ajan tiedostamaan mitä missäkin työvaiheessa tehdään ja mitä varten. Hänen on myös pystyttävä tapauskohtaisesti arvioimaan, jääkö jokin työhön vaikuttava asia tekemättä. Joidenkin valmistajan ohjeissa ei esimerkiksi katkaista korkeajännitevirtapiiriä fyysisesti lainkaan ja tällöin on tietyn tyyppisissä korkeajännitevirtapiirin vikatilanteissa, sähkötyötä tekevän mekaanikon itsenäisesti pystyttävä arvioimaan ne tilanteet joissa fyysinen erottaminen on kuitenkin tehtävä ja ohjeen puuttuessa keksittävä siihen sopiva menetelmä. Vastaavasti osa töistä voi edellyttää jännitteettömyyden varmistamista komponenteista, joista valmistaja ei ohjeista mittamaan lainkaan.

e-Passat2.jpg

Myös sähkö- ja hybridiajoneuvot edellyttävät vianetsintäosaamista

Vaativammissa vianetsintätöissä ja vaurioituneissa ajoneuvoissa saattaa tulla vastaan tilanteita joihin ei ajoneuvovalmistajalla ole minkäänlaista ohjeistusta. Sähkö on ihmeellistä ja etenkin akun sisällä on yleensä kytkentöjä, joita ei näy missään saatavilla olevissa kytkentäkaavioissa. Esimerkiksi jonkin korkeajännitekomponentin eristysvika saattaa aiheuttaa jännitteen kulkeutumisen korin ja mittalaitteen kautta ja näkyä hyvin yllättävinä jännitelukemina erilaisia mittauksia tehtäessä. Tällöin vaaditaan suhteellisen paljon ymmärrystä ja pohdiskelua kokeneeltakin sähköajoneuvoasentajalta, jotta osataan ensin tunnistaa mahdolliset vaarapaikat ja sen jälkeen paikallistaa vika oikeaan komponenttiin, jotta ajoneuvo saadaan taas turvallisesti liikenteeseen.

3 kommenttia . Avainsanat: sähkäauto, hybridi, sähkötyöt autokorjaamolla